Tein sen taas. Unohdin blogin olemassaolon, muistin, etsin, löysin, luin vanhat tekstit, häpesin, piilotin kaiken. Lähinnä siksi että ois ollut aika noloa jos ois ollut kolme peräkkäistä päivitystä joiden statement on: "ALAN TAAS KIRJOITTAA" ja välissä aina vuoden tauko. Myös siksi että häpeän kaikkea vanhaa tekstiän ihan suunnattomasti aina. Varmaan luen tämän uudestaan heti kirjoitettuani ja poistan koko roskan, poistan blogin, poistan internet selaimen, suljen koneen ja heitän ikkunasta. Tai jos ny en kuiteskaan.
Näytin tuossa pari päivää sitten vanhoja peruskouluaikaisia tekstejäni ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa jollekulle. Se on mulle aina kauheen vaikeaa, kun tavallaan olen niistä ylpeä mutta heti kun joku lukee niitä tekis mieli kadota maan päältä jonnekin tai ainakin kadottaa ne tekstit jonnekin. Minua kehuttiin peruskoulussa tosi hyväksi kirjoittajaksi niin usein että välillä uskoin siihen ja tuntui hyvältä ja motivoiduin kirjoittamaan lisää, mutta toisaalta oma arvio on aina ollut hitosti jyrkempi ja melkeinpä fyysisesti sattuu lukea mitään mitä itse olen kirjoittanut (sisäelimet tekee itsemurhaa) kun se on vaan niin kauheaa sontaa. Toisaalta mitäs väliä sillä on että kestääkö sitä joku lukea vai ei. Kuitenkin kirjoitan koska tekee mieli enkä siks että joku käskee eikä mua oikeen minkään muunkaan asian suhteen kiinnosta että mitä muut ajattelee ja kappas huijasin.
Täytyy kyllä myöntää, että on tosi noloa etten osaa kirjoittaa suomea enää oikein. Mun teksti on lähempänä satunnaista tajunnanvirtaa kuin suomen kieltä: pitkää, katkeamatonta, epäjohdonmukaista, välimerkitöntä ja täynnä outoja sanoja joita ei oo olemassakaan. Yritän skarpata ni jos vaikka saisin nämä päivitykset näyttämään edes vähän siistimmiltä kuin tumblrissa...
Tänään töissä mulla oli kunnon brainstormi menossa koko kahdeksantuntisen työvuoron alusta loppuun. Näpytin kännykkään muistiin aiheita joista haluaisin kirjoittaa. Sain varmaan viitisenkymmentä kohtaa siihen listaan. Ja sitten miun puhelin sanoi itsensä irti. Tai no luultavasti hajos vaan näyttö ja ebaysta vois tilata uuden. Mutta kipitin silti puoljuoksua verkkokauppaan ja ostin uuden samanlaisen plus suojakotelon. Eihän ilman kännykkää voi elää päivääkään... Pilveen oli tallentunut mukavasti parin päivän takainen varmuuskopio ja sain öbaut kaiken palautettua uuteen puhelimeen. Paitsi sen saakelin listan, Ni kirjotin sit uuden ja siitä puuttuu varmaan ainakin kaks kolmasosaa mutta jotain muistin ja paljon uutta tuli keksittyä. Ei siis tällä kertaa pitäis olla sitä tyypillistä ongelmaa etten tiedä mistä kirjoittaa. Lyön silti vaikka vetoa etten jaksa pitää tätä hengissä puolta viikkoakaan. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan uskon unohtavani tämän ihan hetikohta kun saan jotain tärkeämpää ajateltavaa (kuten vaikka "pakkasessa on jäätelöä" tai "olis varmaan kannattanut ostaa parempi puhelin eikä sitä samaa paskaa") mutta voisin nyt edes yrittää olla optimisti kerrankin ja luvata itselleni että ainakin kolmesti viikossa kirjoitan niin kauan kun on jotain sanottavaa. Ja ainahan mulla on jotain sanottavaa, tää pulina on kuulkaas katkeamaton. Nytkin mielessäni jorisen ties mitä, enimmäkseen äänettömästi, mutta joitain sanoja on vaan pakko maistella ja kokeilla miltä ne kuulostaa kielen päällä, Tai siis. En mie puhu itsekseni koskaan, Se joka väittää muuta, valehtelee.
Asiasta kukkaruukkuun, luin Kate Atkinsonin kirjan Kaikkein vähäpätöisin asia. Ai että mie tykkään siitä kun kirjailija viimeisessä luvussa, kappaleessa tai ehkä jopa virkkeessä muuttaa lukijan koko käsityksen jostain merkittävästä seikasta tai ehkä koko saakelin romaanista. Tai sitten mä olen vaan tyhmä ja yksinkertainen enkä tajua mitään ennen kuin tavataan kirjain kirjaimelta että "hei pässi etkös osaa yhdistää asioita toisiinsä, tämä ja tämä meni näin".
Nyt on se hetki kun miun pitäis lukea tää lätinä ja tehdä sille jotain että se ois edes vähän julkaisukelpoisempi mutta sittenhän mie vaan huomaisin miten paljon inhoan sitä enkä kirjoittais taas pitkään aikaan mitään. Besides ei tätä kukaan lue niin eipä sillä niin väliä xd
Pakkasessa muuten on ihan oikeasti jäätelöä, jesh ^^
Miepä oon se jollekulle joka luki niitä peruskoulutekstejä. Lälläslää.
VastaaPoistaSemmonen fiilis että oon tehny vaarantavan virheen :DDD
Poista